Anyway, tässä oon jo jonkin aikaa miettinyt, että mitä mä haluan tehdä mun elämässä. Ja oikeastaan en tiedä ollenkaan mitä tekisin ja se ahdistaa. Vaikka oonkin vasta 17 niin kyllä mä silti oon ihan riekaleina, kun kaikki muut "mä teen näin ja tälleen ja sit mä oon isona se ja toi" ja oon itse että "öö.. en mä tiedä mitä mä haluun.." Ja isä tenttaa nykysin usein multa, että mitä sitten lukion jälkeen? Sanon meneväni yliopistoon. No mihis sä haluut sun opiskelut painottaa? Luonnotieteisiin? Miten ois jos ryhtyisit arkkitehdiks ulkomaille, kun oot kuitenkin niin luova tyyppi. Entäs oikeustiede tai tutkijan ura? VOI LUOJA KU EN TIEDÄ! Ja vaikka oon ensin ollut ihan sitä mieltä, että ryhdyn tyyliin tanssin- tai englanninopettajaks sun muuksi niin nyt oon ihan, että tylsää.
Rehellisesti? Mua ei tällä hetkellä kiinnosta mikään .___.' ainut asia mitä haluun tehdä, on nuuskia joka helvetin kolkka tältä maapallolta ja ehkä myöhemmin tsekata muut planeetat sit ku se on mahdollista. Sellainen kirja olis niin kätevä, jossa esiteltäis lyhyesti aakkosjärjestyksessä, joka hemmetin ammatti, joka vain on olemassa niin ehkä innostuisin jostain.
Ei mulla taida muuta olla mielessä. Koulussa olin tänään mahtavat kaksi tuntia ja sieltä sitten Ellille katsomaan Supernaturalia ja syömään Ben&Jerry'siä. Eilenkin olin Elmolla ja silloin tuijoteltiin vain Avenged Sevenfoldin keikka DVD'tä ja syötiin keksejä.
Toivottavasti tää ei ollut ihan kauheeta luettavaa, kun en tällasta tekstiä useinkaan kirjoita. Anygays, nyt alan rustaamaan novelleja, bye~♥
Ei tuossa iässä vielä kannata hirveästi murehtia tulevaisuudesta. Vaikkakin kaikki nyt tekemäsi päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen enemmän kuin mikään muu asia... Joten siinä mielessä pieni paniikinpoikanen (ellei suoranainen pakokauhun tunne) voi olla paikallaan. :-)
VastaaPoista